Loppusota on ohi. 12 päivän turnaus Lapin jänkhällä on päättynyt. Fiilikset ovat jotain aivan uskomatonta, vaikka viimeinen leiri osasi välillä ollakin hieman vittumainen.

Itse leiri meni kuitenkin omalta osaltani hyvin. Taisteluvaihe oli jokseenkin mukavampi kuin ampumavaihe. Pakkasia oli parina viimeisena päivänä ja lunta ei oikein ollut yhtään. Telttoja siirreltiin taisteluvaiheessa, mutta mitään peloteltuja yöhälytyksiä ei ollut eikä telttaa lähdetty yöllä siirtämään. Jos siirrettiin niin aamulla pakattiin kamat kasaan ja illalla hyökkäyksen/siirtymisen jälkeen teltta laitettiin pystyyn. Taisteluvaiheessa oli kipinä+vartiovuoro, molemmat tunnin mittaisia. Unta sai jotain 4-6 tuntia yössä ja ampumavaiheessa sitten enemmän. Kuskit kyllä jaksoivat yömyöhälle asti rassata vehkeitään ja sitten itkivät kun eivät saaneet yöunia. Kaksi kuskia sitten nukahtelivat rattiin ja ojassahan sitä käytiin, tosin telakuorma-auto ei tällä kertaa ollut nurin. Joku sankari oli ajanut sähkötolpan nurin tekallaan, yksi meidän kuskeista heitteli taisteluvaiheessa "aamuyrjöjä" ja toinen taas oli kuumeessa. Ja se kolmas sitten korvasi ampumavaiheessa sinkopartion sällin jolla oli jalka kipeänä. Ja se samainen kolmas jäi singon harakin takavaara-alueelle jonka seurauksena varvas murtui. Oi noita tekatöhöjä... :)

Ampumavaiheessa alkoi keittää se jatkuva toisto. Radat harjoiteltiin läpi ja kaikki meni käsikirjoituksen mukaan. Improvisoinnin vara oli todella minimissä ja ei tarvinnut oikeastaan kuin juosta perässä. Muutenkin tulenjohdolliselta kannalta tuo leiri oli aika köyhä. Päästiin pari kertaa ammuttamaan ja se siitä. Pahimmillaan rata oli sellainen, että ainoat "kranaatit" olivat tulenkuvauskenttiä, siis maassa olevia paukkuja jotka räjäytettiin sitten kuvastamaan epäsuoraa tulta. Itseäni lähinnä huvitti pari kertaa kun tykkileirin jälkeen nuo pommit eivät oikein jaksaneet enää vakuuttaa.

Ampumavaiheen yöpymiset olivat harmillisesti Sarriojärven alueella, kun me tulenjohtomiehet niin odotettiin pääsyä takaisin tykkileirin maisemiin Heinuvaaraan. Sotilaskoti oli pienempi ja parin kilometrin ajomatkan päässä leirintäpaikalta. Tosin täällä kävi tällä kertaa Visa Electron, joka osakseen selitti ne puolen tunnin jonot. Hintataso jokseenkin kalliimpi kuin Heinuvaarassa ja Kajaanissa, tosin munkit olivat aivan tuoreita. Nam!

VR osoitti taas tasonsa kun meidän öljylämmitteisellä junavaunulla elohopea nousi jopa +7 celsiukseen, lämmitys ei siis toiminut. Viereisessä vaunussa oli sen +24 astetta. Tulomatkalla oli sitten kaminallinen malli, jota sai urakalla lämmitellä että alakertaan saatiin jotain lämpöä (aamulla ei enää hengitys höyrynnyt). Ylälaverilla oli kyllä mukavan trooppinen ilmasto mutta ei paljoa lämmittänyt mieltä kun nukuin alhaalla, nallepuku päällä. Mukavia nostalgiafiiliksiä tuli kun kamina oli melkeinpä samanlainen kuin saunan kiuas mökillä. :)

Aseen luovutin eilen, samoin kuin sukset. Oli vastaanottajalla vähän huono päivä kun ei meinannut saada kukaan luovutettua suksiaan, tuntui jotain olevan aina niissä vikana (lähinnä siteissä). Itsehän en hiihtänyt metriäkään ja siteet otin nipusta irti vasta toissailtana. Silti eivät kelvanneet palautettavaksi vaan piti vaihtaa remmien paikkoja. Aika käsittämätöntä kyllä että voidaan antaa varusteita joita ei saa samassa kunnossa palautettua.

Nyt siirryn viettämään ansaittua 6 päivän joululomaani. Hyvää joulua itse kullekin. Tarinoin lisää kun TJ alkaa olemaan vielä tylyäkin ynseämpi!