Heipä hei.

Ensimmäinen viikko on käyty  lähestulkoon läpi. Nyt vasta löysin tieni tietokoneen äärelle.

Sekavin tuntein astuin kainuun prikaatin porttien sisäpuolelle, jossa gonahtaneet sotapoliisit käskivät vain seuraamaan edellisiä. Sotilaskoti tarjosi munkkikahvit ja pian siirryttiin jo vähän surullisempiin aiheisiin. Laukut laitettiin vierekkäin ja koirat kävivät poliisien kera nuuskimassa ne huumeiden varalta. Myös laukut tarkastettiin pikaisesti sotilaspoliisien toimesta. Sitten jatkettiinkin yksikköön tutustumista (jääkäri) ja haettiin tavarat ja ruokaakin tarjottiin.

Niin, se ensimmäinen aamu. No, luulot tietysti pois ja nopeasti. Herätys 6:00, tosin kelloja ei kilkuteltu eikä ihana aamu-tyylisiä lauluja soiteltu. Alussa oli pikaisia aamutoimia ~2-3min, jossa ajassa ehti käydä vessassa ja pestä hampaat. Loppupuolella aamutoimet olivat lähinnä 30 sekuntia. Pariin päivään koko aamutoimia ei ole ollut lainkaan.

Se, mitä armeijassa saatavista tavaroista sanotaan, pitää hyvinkin paikkansa. Tavaraa tulee aivan älyttömästi. Onneksi sitä ei kanneta yhdessä isossa megapussissa kuten tarinat kertovat. Ensimmäisenä päivänä kannoin selkärepullisen ja lomakassillisen tavaraa kaappiini, enkä edes ehtinyt järjestellä niitä. Mutta sen sanon, että menkää paikalle ajoissa. 18:00 on aivan liian myöhään. Itse saavuin paikalle noin 16:00 ja juuri ja juuri sain sänkyni valmiiksi kaiken häsläyksen jälkeen. Pari myöhäistä taistelijaa taisi vielä seuraavana päivänä liikkua omissa vaatteissa. Siinä tapaa leimautua.

Niin, kirjoitan tätä vielä kasarmilta. Tämä viikonloppu on ns. gines, kuten ensimmäinen viikonloppu yleensäkin. Aika rennosti tosin on tässä lauantaina saanut jo ottaa. Uimataitotesti oli tänään oikeastaan ainoa jossakin määrin vaativa suoritus. Uiskentelin vaaditun 200 metriä. 400 metrillä olisi saanut pronssisen uintimerkin mutta niin paljoon en pystynyt.

Huomenna on omaistenpäivä. Alikersantit rakentelivat sähköistä NOPTEL-kivääriä huomiseen ihailuun ja kokeiluun.

En tiedä kertooko se ns. perseilyn tasosta jotain että alikersanteilla tuntui tänään olevan vaikeuksia saada ääntä lähtemään. "Mun ääni on kuin ois 30 vuotta viskiä juonut" sanoi eräs alikersantti.

Niin, ihan hyvin täällä on mennyt. Pieni koti-ikävä välillä, mutta eiköhän se ensi vkl lomilla helpota. Myös käytetään yksi HL siihen yhteisesti. Nyt pois ja jatkamaan iltalomaa.